Missä on nuttu?
Taas se sama vanha juttu:
eteinen menee sikin sokin"...
Näin alkaa minulle rakas kirja lapsuudesta. Kirja, jota äitini luki minulle joka ilta. Jos hän yritti hypätä yhden sivun yli nopeuttaakseen nukkumaan menoa, huomautin hänelle oitis, että nyt jäi sivu välistä, "ei se noin mennyt".
Tämä rakas kirja lapsuudestani on Talvinalle (Craft, Blegvad 1975), joka on kunniapaikalla hyllyssä, edelleen hyvin säilynyt. Joskus palaan lapsuuden muistoihin ja luen muutaman sivun tästä ihastuttavasta runotyylisestä sadusta.
Vanhan rakkaan kirjani ja perjantai 13.päivän kunniaksi julistan blogini avatuksi (tähän rumpujen ja trumpettien fanfaarisoittoa).
Tervetuloa mukaan talvinalle seikkailuun! Ties mitä kaikkea jännittävää tästä tarinasta seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti